Tutkimustyö messiaanista seurakunnista etenee

Jennifer Nataf, hallintosihteeri

Caspari-keskus teki vuonna 1999 ensimmäisen perusteellisen tutkimuksen messiaanisesta liikkeestä Israelissa. Tulokset julkaistiin kirjana Facts & Myths About the Messianic Congregations in Israel (Faktoja ja myyttejä messiaanisista seurakunnista Israelissa). Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin liike on kasvanut huomattavasti. Jeesukseen uskovia juutalaisia on muuttanut Israeliin paljon etenkin entisen Neuvostoliiton alueelta, ja messiaaniset perheet ovat kasvaneet, mutta myös moni aivan uusi ihminen on tullut tuntemaan Jeesuksen.

Parin viimeisen vuoden aikana olemme keränneet tietoa kirjan päivittämistä varten. Tutkimus tulee tarpeeseen ja vastaa valmistuessaan joihinkin keskeisiin kysymyksiin, kuten liikkeen kokoon. Tällä hetkellä arviot messiaanisten määrästä Israelissa vaihtelevat 10 000 ja 50 000 välillä – monet näistä luvuista vaikuttavat lähinnä hatusta vedetyiltä. Caspari-keskuksen Israelin työn johtaja Alec Goldberg kertoo tutkimuksesta:

Missä vaiheessa nyt ollaan?

Olen kohta haastatellut kaikki venäjänkielisten seurakuntien pastorit, ja David Serner, tämän tutkimuksen koordinaattori, on haastatellut kaikkia etiopialaisia seurakuntien johtajia, samoin kuin kansainvälisten seurakuntien paimenia. Yhteensä olemme haastatelleet noin 160 pastoria. Arvioimme, että seurakuntia on noin 240, joskin on mahdollista, että löydämme vielä uusia.

Eli noin kaksi kolmannesta haastatteluista on tehty. Osaatko jo sanoa jotain siitä, millaisia muutoksia on tapahtunut 20 vuodessa?

David Serner ja Alec Goldberg Facts & Myths -kirjan (1999) kanssa

Suurin muutos on tapahtunut uskovien määrässä. Seurakuntien määrä on karkeasti ottaen kolminkertaistunut, ja uskovien määrä on kaksin- tai kolminkertaistunut. Tässä vaiheessa emme pysty antamaan tarkempia arvioita, koska työ on kesken. Vuonna 1999 uskovien kokonaismäärä oli noin 5000; tänään pelkästään venäjänkielisissä seurakunnissa kävijöitä on saman verran. Ja kuten messiaanista liikettä läheltä seuranneet tietävät, paikallisten järjestöjen määrä on moninkertaistunut. Toiminnan saralla syntyy jatkuvasti uusia alkuja.

Voitko kertoa jotakin tutkimustyön haasteista?

Suurin haaste on ollut se, että jotkut pastorit – noin 10-15 prosentin osuus – ovat haluttomia tekemään yhteistyötä. He eivät aina anna syytä siihen. Jotkut heistä eivät näe julkaistavan kirjan merkitystä; toiset ehkä vastustavat koko tutkimusta. Heidän asenteensa voisi kiteyttää vaikka näin: ”Tämä on meidän seurakuntamme. Me elämme elämäämme – olet tervetullut tutustumaan, mutta emme halua, että kirjoitat siitä.” On mahdollista, että jotkut näistä pastoreista pelkäävät saavansa kritiikkiä ulkopuolelta.

Ja tietysti on niitä, jotka pelkäävät, että julkisuus altistaa heidät vainolle lähetystyötä vastustavien järjestöjen taholta tai herättää mielenkiintoa sisäministeriössä. Ministeriö ei nimittäin tunnusta messiaanisten juutalaisten olemassaoloa. Sillä on oikeus peruuttaa kansalaisuus maahanmuuttajalta, jos käy ilmi, että henkilö oli – heidän käsityksensä mukaan – kristitty, eikä juutalainen tullessaan Israeliin. Jotkut seurakunnille tiloja vuokraavat kiinteistönomistajat ovat myös joutuneet painostuksen kohteiksi. Lähetystyötä vastustavat tahot eivät kaihda mitään keinoja päämääriensä saavuttamiseen ja järjestävät äänekkäitä mielenosoituksia seurakuntien ulkopuolella.

Voin kertoa esimerkin. Tapasin pastorin eräästä seurakunnasta, joka mainittiin kirjamme ensimmäisessä laitoksessa vuonna 1999. Pastori ei muistanut aiempaa haastattelua, ja keskustelumme sujui hyvin. Kaksi tuntia myöhemmin hän soitti perääni ja pyysi, ettei hänen antamiaan tietoja julkaistaisi. Hänelle oli palautunut mieleen, että edellisen haastattelun jälkeen hänellä oli vaikeuksia sisäministeriön kanssa. Kirjasta paljastui, että hän oli ollut Jeesukseen uskova jo ennen muuttoaan Israeliin. Pastori arveli, että näillä asioilla saattoi olla yhteys keskenään.

Pelkäävätkö monet messiaaniset edelleen vainoa Israelissa?

Vaikutelmani on, että pelko on vähentynyt huomattavasti 20 vuodessa. Tuolloin juutalaisuskovat saattoivat saada potkut töistä pelkästään uskonsa takia. Sen seurauksena moni salasi uskonsa. Nykyään työnantajat eivät enää niin helposti toimi samoin. Monet uskovat ovat myös vahvempia kohtaamaan kielteisiä asenteita ja vievät tarvittaessa asiansa jopa oikeuteen. Vaikka useimmat messiaaniset eivät edelleenkään kuuluta uskoaan työpaikoilla, he ovat yleisesti ottaen huomattavasti avoimempia kuin aikaisemmin.

Onko tutkimuksen kuluessa tullut vastaan yllätyksiä?

Oli todella positiivinen yllätys kohdata venäläisiä pastoreita, jotka ovat perustaneet seurakuntansa ilman ulkomailta tulevaa rahallista tukea. Heille oli kerrottu, ettei sellainen voi onnistua, mutta he eivät lannistuneet. Seurakunnat ovat olleet taloudellisesti riippumattomia aina tähän päivään asti.

Toinen ilahduttava asia oli erään pastorin määritelmä Jeesuksen seuraajasta: hän on ihminen, jonka elämä on jatkuvassa muutostilassa. Tämä pastori palvelee intohimoisesti seurakuntalaisiaan, jotka ovat matkalla muutoksen tiellä.

Meillä on koko joukko mahtavia ystäviä ja tukijoita maailmalla. Mitä he voisivat rukoilla?

Rukoilkaa, että projekti saataisiin pian päätökseen. Pyytäkää meille avuksi taitavaa kirjoittajaa, joka toimittaa tekstin huolella tutkimuksen sisältöä kunnioittaen.