Naisten vertaisryhmässä jaetaan elämää ja rakennetaan siltoja

Elisabeth E. Levy, toiminnanjohtaja

Torstai, tammikuun yhdeksäs päivä oli tuulinen ja sateinen. Näytti kuin padot taivaassa olisivat auenneet. Israelissa ei ole lupa valittaa sateesta, koska maa tarvitsee joka talvi vettä niin kipeästi. Tuona iltana kuitenkin Bnot Yeshua -naisten foorumin oli määrä kokoontua ensimmäistä kertaa, ja sään puolesta näytti epätodennäköiseltä, että kukaan uskaltautuisi paikalle.

Bnot Yeshua – tai Binat Yesua arabiaksi – tarkoittaa Jeesuksen tyttäriä, ja se on Caspari-keskuksen ja Machase-diakoniajärjestön aloittama uusi toimintamuoto. Lena Levin ja minä Elisabeth Levy järjestöjen toiminnanjohtajina halusimme luoda paikan, johon naiset voisivat tulla jakamaan elämäänsä ja kertomaan tarinaansa. Tarkoituksena ei ollut kerrata ammatillista historiaa tai muutakaan ulkonaista, joista meidät jo tunnetaan, vaan ”todellista” elämäntarinaa, sitä mikä tekee kustakin persoonasta yksilöllisen. Jokaisella on oma kertomuksensa; se sisältää iloja ja suruja, matkantekoa Jumalan kanssa. Tavoitteena oli rakentaa siltoja eri-ikäisten ja eri taustoista tulevien naisten välille: mukaan kutsuttiin Jeesukseen uskovia juutalaisia, arabeja ja muiden kansojen jäseniä.

Ankarasta säästä huolimatta kolmetoista naista saapui paikalle ensimmäiseen kokoontumiseen. Caspari-keskuksen kirjastoon oli muodostettu tuoleista rinki, koska tämä ei ollut luento vaan vertaisryhmä. Alkajaisiksi minä kerroin oman tarinani, ei niinkään työstäni Caspari-keskuksen toiminnanjohtajana tai sitä ennen raamatunkääntäjänä ja yliopiston heprean opettajana, vaan elämästäni kokonaisuudessaan: millainen se oli tähän mennessä ollut, ja kuinka kokemukseni olivat muovanneet minua ihmisenä ja kristittynä.

Seuraava naisten foorumin ilta oli 25. helmikuuta. Nyt mukaan tuli 25 naista. Sinä iltana ”Sara” kertoi tarinansa. Hänen poikansa oli tehnyt itsemurhan muutamaa kuukautta aiemmin, ja kaikki kuuntelivat häntä henkeään pidättäen. Itsemurha synnyttää paljon kysymyksiä, joiden kanssa perheenjäsenet ja ystävät jäävät kamppailemaan. Miten sellaisesta kivusta voi ylipäänsä selvitä? Sara puhui hiljaa ja pyyhki välillä kyyneliä. Hänen lohtunsa oli se, että hänen poikansa on Jeesuksen luona.

Saran puheenvuoron jälkeen keskusteltiin yhdessä. Olimme naisia hyvin erilaisista taustoista, iältämme 20-70 -vuotiaita. Erot eivät siinä hetkessä kuitenkaan tuntuneet kovin merkittäviltä. Jakamisen kautta saatoimme rakentua toistemme vaikeistakin kokemuksista. Meitä yhdisti tietoisuus Jumalan läsnäolosta kaikkien elämämme haasteiden keskellä.

Bnot Yeshua käynnistyi lupaavasti. Se jatkaa kokoontumistaan, kunhan koronavirusepidemia on väistynyt, ja voimme taas kohdata sisariamme kasvotusten.